Lähtee ne huolet vaik ei se niit poista
Mut hetkellinen vapaus on kyllä aikamoista
Jälleen kerran, pieni ahistus on kiristäny otettaan lisää.
Mua alkaa ahistaa ajatus mun tulevaisuudest, ku tajuun sen, et kaikki ei aina vaa mee niinku ite haluisin.
Eilen mun teki oikeesti mieli hautaa kasvot käsii ja itkee, juosta karkuu johki kauas pois tält pahalt maailmalt, vetää pää täytee viinaa ja työntää sormet kurkkuu ja oksentaa kaikki paha olo pois.
Noh, sen voin sanoo et olo ei oo vielkää kadonnu... ahistaa vaa nii perkeleesti, ja tuntuu silt et en pääse sitä pakoo.
Kaikist oudoint on se, et tuntuu melkee siltäku pitäisin pient naamarii kokoaja kasvojeni ees, ettei kukaa näkis et kui muhu oikeest sattuu. Kestohymy päällä, vaikka vittu ukkossäällä. Oon kyl huomannu, et mun maski on alkanu rakoilla. Toisaalt se on vaan hyvä asia.
Empähän enää haudo näit asioit yksinään sisällä. Taisiis, kyl mä mun asioist puhun, paljonkin! Mut aina en jaksa valittaa, ku oikeesti mul on kaikki hyvin... Paitsi sisältä, kokoaja tuntuu et sielt puuttuis vieläki jotain.
Kyl mul oikeesti on kivaa kavereidenkaa, ja sillo pystyn oikeesti nauraa ja unohtaa ainaki osan ahistuksest. Mut ain ku oon yksi, mut valtaa sellane jännä "paniikki". Onneks mul on olemas läheisii ystävii, joille voin kertoo mitä tahanhsa!
Anteeksi, ja kiitos kun jaksatte kuunnella mua,
vaik oonki tälläne helvetin pöpi.
-ccatja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kirjottele toki jos jotain tulee mieleen !