Powered By Blogger

30.11.2011

early morning...



Olen istunut monta päivää koneella, ja tehnyt kemian tehtävää. Se oli todella vaikea. Eilen, vihdoin ja viimein , sain sen valmiiksi. Eihän siitä tullut sen enempää kuin 20 sivua. Oli kyllä ihanaa tajuta, että nyt pääsee vihdoin ja viimein nukkumaan! No, tänään sitten pitäisi 12.15 raahautuu kouluun ja sit on heti lääkelaskujen koe. Jotenki must tuntuu,et en tuu pääsee sitä läpi. Siin pitää olla kaikki täydellisesti oikein.

Minä + Matikka x Ylivaikealla matikankokeella = kuolema

Siin on yksinkertast matikkaa teille!

Täs nyt istuskelen koneella ja juon kahvii. Itseasias mul on aika hyvä olla, vaikka tiedänkin että loppuviikon juoksen taas paikasta toiseen tuli perseenalla. En tiiä, miten mun rahat tulee riittää tähä kaikkee, mun pitäs ostaa kakkukamat, lahja, juotavaa (sitä sellasta jänskää alcoholpitosta ;D ), tupakkia ja mitähä viel. Juu, lukee kokeisii ja tehä viel muutama kirjotelma/tutkielma valmiiks, mut mitäpä pienistä?

kaiken tän hässäkän keskellä en oo kerenny ajatella mun ahdistavii tunteita, enkä mitään muutakaan niihin liittyvää. Päivät olen juossut jossakin, illat tehnyt tuskallisesti kouluhommia ja heti kun on ollu mahdollista, olen kaatunut sänkyyn ja nukkunut. Ehk se on vaa iha hyvä!

Mut just nyt mulle riittää tää pieni rento hetki näin aamutuimaan, nyt tuntuu silt et tää päivä ei voi mitää muuta ku onnistuu!

... kunnes oon saanu tehtyy matikankokeen, ei perkele!


26.11.2011

live your life

Must tuntuu, et puran tähä blogii ain pienen osan pahaa oloo, syyllisyyden tunteit ja muit, mitä kannan sisälläni.


Vuonna 2010, ennenkuin vuosi 2011 vaihtui,
Päätin, että tänä vuonna elän kuin viimeistä päivää, ja rikon rajojani. Koitan selvittää, kuka oikein olen.

Rajojen kokeilu alkoi elämäni ensimmäisestä hiustenvärjäämisestä, jatkui siitä sitten tupakkaan ja niin edelleen.

Omalla tavallaan olen voinut paremmin kuin aikoihin, omalla tavallaan taas en. En oikeastaan tiedä vieläkään, kuka olen, minne menen ja mihin pystyn. Itsevarmuutta olen saanut kyllä lisää, ainakin hiukkasen verran.

Mut nyt mä vaa mietin, et onks mun kaverisuhteet saanu kärsii täst. Ensimmäisenä tulee mieleen kyllä, mutta tarkemmin ajatellen... ehkä ei!
Eiköhän jokainen meistä tee täällä virheitä. Ja ehkä ne virheet vahvistaa kaverisuhteita. Toki, siihen vaikuttaa myös se, että millasii virheit tekee.

Haluunki siks pyytää tällei, viel kerran anteeks kaikkee, mitä oon tehny, tai oon jättäny tekemättä.

Mut oikeesti, haluun elää unelmaani. Enkä unelmoida elämästäni. Oikeest elämä on aika ihanaa, jos sitä vaa jaksais arvostaa.


p.s tänää vietetää perheen ja tuttavaperheiden keske pikkujouluja!
i like it!

22.11.2011

ei se niit poista...




Lähtee ne huolet vaik ei se niit poista
Mut hetkellinen vapaus on kyllä aikamoista


Jälleen kerran, pieni ahistus on kiristäny otettaan lisää.
Mua alkaa ahistaa ajatus mun tulevaisuudest, ku tajuun sen, et kaikki ei aina vaa mee niinku ite haluisin.

Eilen mun teki oikeesti mieli hautaa kasvot käsii ja itkee, juosta karkuu johki kauas pois tält pahalt maailmalt, vetää pää täytee viinaa ja työntää sormet kurkkuu ja oksentaa kaikki paha olo pois.

Noh, sen voin sanoo et olo ei oo vielkää kadonnu... ahistaa vaa nii perkeleesti, ja tuntuu silt et en pääse sitä pakoo.


Kaikist oudoint on se, et tuntuu melkee siltäku pitäisin pient naamarii kokoaja kasvojeni ees, ettei kukaa näkis et kui muhu oikeest sattuu. Kestohymy päällä, vaikka vittu ukkossäällä. Oon kyl huomannu, et mun maski on alkanu rakoilla. Toisaalt se on vaan hyvä asia.

Empähän enää haudo näit asioit yksinään sisällä. Taisiis, kyl mä mun asioist puhun, paljonkin! Mut aina en jaksa valittaa, ku oikeesti mul on kaikki hyvin... Paitsi sisältä, kokoaja tuntuu et sielt puuttuis vieläki jotain.

Kyl mul oikeesti on kivaa kavereidenkaa, ja sillo pystyn oikeesti nauraa ja unohtaa ainaki osan ahistuksest. Mut ain ku oon yksi, mut valtaa sellane jännä "paniikki". Onneks mul on olemas läheisii ystävii, joille voin kertoo mitä tahanhsa!

Anteeksi, ja kiitos kun jaksatte kuunnella mua,
vaik oonki tälläne helvetin pöpi.

-ccatja

17.11.2011

Narsismin, Narsistin vai Narsissin uhri ?





Oletko koskaan joutunut narsistin uhriksi?
Valitettavan moni voi sanoa, että kyllä.

Mikä on narsisti, entä mitä on narsismi?
Narsisti on ihmisenkaltainen pelottava olio, jolla on uskomattomat kyvyt tunkeutua joka asiaan- ja paikkaan.
Narsismi taas on vakava sairaus, jota narsisti (tietämättään) sairastaa.

Mietippä ihan huvikseks vaikkapa kuristajakäärmettä - sitä, miten se kietoo itsensä sinuun tiukasti kiinni, ja kiristää otettaan pikkuhiljaa. Pian huomaatkin, että et pysty enää hengittämään, ja PUFF - olet kuollut.

Narsistinen ihminen on muuten samanlainen, mutta hän tekee tämän "uhrilleen" henkisesti. Usein syytetään narsistin uskomattoman petollista ja valheellista kykyä sitoa ja ylläpitää ihmissuhteita. Ennenpitkään pahaa aavistamaton "uhri" huomaa, että puoliso, ehkä paras ystävä, pomo, työkaveri, isä tai äiti, sairastaakin narsismia. Yleensä tämä seikka kuitenkin huomataan liian myöhään, ja silloin "uhri" on jo jollakin tasolla emotionaalisesti sitoutunut narsistiin, ja yleensä silloin narsistista eroaminen on jo liian vaikeaa.

Narsistit ovat salamyhkäinen laju, vaikeita nähdä, vielä vaikeampia paikallistaa ja lähes mahdottomia ottaa kiinni.


Narsisti on oikeastaan hyvin kärsimätön, helposti pitkästyvä, ja hänen keskittymiskykynsä on hyvin heikko. Varsinkin, jos hän ei itse ole keskustelun aiheena. Johan narsistikin siitä rupeaa heräilemään ja kerskailemaan omilla saavutuksillaan ja elämänkokemuksillaan (niin hyvillä kuin huonoillakin). Aina asioiden täytyy olla paremmin (tai ehkä jopa huonommin), kuin toisilla. Narsisti rakastaa itsestään puhumista.

Narsisti kokee minkä tahansa tarjotun avun, neuvon tai huolestuneen kysymyksen tahalliseksi nöyryytykseksi. Kyllähän narsisti nyt saa heittää läppää kenestä tahansa, ja vittuilla kenelle tahtoo, milloin tahansa. Mutta auta armias, jos joku sanoo narsistille vastaan, kehtaakin heittää narsistista läppää, tai ehkä jopa vittuilla narsistille, niin silloin ei kunnian kukko laula. Narsisti suuttuu verisesti. Narsistinen ihminen on vainoharhainen. Hän luulee, että kaikkien ainoa puheenaihe on hän itse. Siksi narsisti haluaisikin kuulla jokaisen asian, mistä toiset keskustelevat (vaikkei tämä asia pätkääkään kuuluisi hänelle), ja jos hänelle ei kerrota, hän loukkaantuu.

Empatian puute, kylmäkiskoisuus, ylenkatsominen, erityisoikeuksien vaatiminen, ahdas huumorintaju, epäoikeudenmukanen kohtelu ja vainoharhaisuus. Nämä seikat tekevät narsistista sosiaalisesti sopeutumattoman.

Onneksi on olemassa kuitenkin 1 merkki, mistä mahdollisen narsistin voi tunnistaa. Hänen seurassaan on aina paha olla, ja pahalle ololle ei löydy erillistä syytä.


Tällästä, toki on olemassa ihmisiä, jotka eivät sairasta narsismia, vaikka heillä olisikin narsistisia piirteitä. Mutta uskon, että jokainen kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä ainakin jonkinasteisen narsistin. Narsistia kun ei voi päälleppäin tunnistaa, hän voi olla muiden seurassa "unelmakumppani" tai reilu ja ystävällinen, tehokas ja ahkera. Puolisolleen, parhaalle ystävälleen tai muulle läheiselleen narsisti on kaikkea muuta kuin ihana. Jatkuva alistaminen henkisesti, joskus jopa fyysisesti.

Toivon kaikille, jotka ovat joutuneet narsistin uhriksi (ja jotka joutuvat) voimia ja jaksamista. Se on varmasti rankkaa. Taidan olla itsekkin joutunut nyt jonkinlaisen narsistin uhriksi.




http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html

16.11.2011

supriseeeee... not



Huah,
Oon melkeen menettäny toivoni!

Kui vaikeeta voi olla ettii lahjaa parhaalle kaverille? Asiaa ei auta ollenkaan se, että kaveri virnuilee, pyörittelee peukaloitaan ja sanoo että "no emminätiiä, keksi sinä!"

Vaikeeta!

by: tuskaisesti lahjaa etsivä



13.11.2011

hei kohtalooo, oon iso tyttö joo



Välil mä iha oikeesti mietin et mitä helvettii ihmiset oikeest aattelee. On/Off suhteet on must jotenki vaa nii perseest, jos kummankaa ei oo enää hyvä olla, nii miks sillo pitää jatkaa väkisinki suhdetta. Ehk taustal on sen pelko, et ei löydäkkää enää ketään ja jää ikisinkuks...
C'moon hei, mitä se sellane elämä on, joho ei kuulu riskei?


Ehk mun ei kannattas sanoo mitään, enhä mäkää mikää puhas pulmune oo!



Kävin perjantain kattomas kaveriporukal paranormal activity 3.
Se oli mun mielest paras niist kaikist ilmestyneist.



'

 Ainoo asia mikä jäi leffas harmittaa oli se, et meijä takan istu joku helvetin nörttijengi joka kommentoi joka ikistä kohtausta kovaan ääneen siel teatteris. No, joha ne sit hiljeni ku mun kaveri ärähti niille!!!

Oon tyylii nukkunu koko viikonlopun, maannu jonkintyyppises koomas. Omal tavallaan oon nauttinu täst ajast, ku oon ollu vaan itekseni. Omal tavallaan se on masentavaa. On jotenki kauheen... yksinäine olo.

Tänään vietettiin kuitenkin isänpäivää, ja käytiin syömäs mun puolveljien kans, oli iha jees nähä niitäki. Jokatapaukses, toivotan hyvää isänpäivää kaikille isille, ja painun nukkumaan (taas)

10.11.2011

i could really use a wish right now...



Sitä aina toivoo jotain tapahtuvan,
iltaisin sängyssä miettii, uneksii...

Joku toivoo, että olisi huomenna taas kevyempi kuin tänään,
joku toivoo, että saisi vihdoin apua omaan hätäänsä...


Sitä välillä miettii, että kun toiveet toteutuu,
mullakin on hyvä olla...


Mun pitkäaikane toive, haave, unelma ehkäpä...
voi toteutua ihan lähipäivinä.


Miksi ei siltikään tunnu hyvältä,
tuntuu kuin jokin terävä viiltäisi syvältä.



9.11.2011

bored

Eile koulus me opeteltiin mittaamaan verenpainetta, ottamaan verensokeria, vaihtamaan vaippoja (hah, tuttuu hommaa) kääntelee potilasta ja mm. imemään limaa keuhkoputkista.

Tunneist mielenkiintoset (8 tuntii samaa ainetta) teki se, että sai kokoajan tehdä jotakin. Niin ja tietysti meidän luokka! Meil on kyl niin.. rento, ihana, villi, mukava, hauska, hassu, omituinen ja muutenvaa jännä luokka! Sai taas vedet silmis nauraa näille jutuille mitä keksittii siel...

Mun sormet on iha helvetin kipeet, varsinki peukalot. Aloin tänään iha vakavissani miettii sitä, et josko must tulis "isona" hieroja. Voishan se olla sellanen mukava sivuammatti !

 
kaikist kivoint ois hieroo sellasii urheilullisii, lihaksikkait miehii ;)

Noh jokatapaukses, tänään mul oli pitkäst aikaa aikaa vaan itelleni. Okei, olin heti koulunjälkee muutaman kaverinkaa ja kävin elämäni ensimmäist kertaa syömäs subways... omnom! Ja sit myöhemmi illal menin jumbon citymarketin avajaisii.. jöö ei siel ollu ku muutama ihmine...


Jokatapaukses, mulle kuuluu iha ok.
Mun 1 pitkäaikane haave on tavallaan käymäs toteen, mut se ei tunnu enää ni hyvält, ku luulin et se tuntuis... Jotenki oon pettynyt.. peloissani, epäuskoinen. En haluu aukasta vanhoi haavoi uudelleen, ja täs jutus on iiiiso vaara, et ne aukee.

Viikonloppun saan tietää (ainaki toivottavasti) miten jatkan täst eteenpäin...

siihen asti
-ccatja

1.11.2011

But I guess love don't love me, no



Elämä on liian lyhyt siihen, että käytät kaiken aikasi murehtimiseen. Kaikki murheet on kuitenkin hyvä päästää ulos. Joskus pelkkä puhuminen hyvälle kaverille auttaa, joskus auttaa se, että lähdet lenkille päästämään paineita ulos. Joskus auttaa kun kuuntelee musiikkia, ja joskus pelkästään nukkuminen voi saada olon paremmaksi.

Jokainen on tavallaan surullinen. Ainakin jollakin tavalla. Ei ole olemassa täysin onnellista, itseensä ja elämäänsä tyytyväistä ihmistä. Jos joku näin väittää, hän valehtelee.

Joskus ihminen tulee jostain syystä surulliseksi ja masentuneeksi. Silloin ei välttämättä pelkkä lepo ja puhuminen auta. Sillo pitäis osaa hakee apua, ja siin ei oikeesti oo mitään hävettävää.  En tajuu sitä, et miks masennus ja mielenterveys ongelmat leimataan tarttuvaks, kuolemanvakavaks sairaudeks. Hei, se on arkipäivää! On aina ollut ja tulee aina olemaan. 

Jos jonkun mieltä hoidetaan, se on sama asia, kun murtunutta jalkaa, tai syöpää hoitaisi.

Asioist ja ongelmist pitäis uskaltaa ja voida puhuu avoimesti, ilma mitään salailuu. Tai seläntakana juoruiluu.

Can anybody out there hear me?
'Cause I can't seem to hear myself
Can anybody out there see me?
'Cause I can't seem to see myself...
There's gotta be a heaven somewhere
Can you save me from this hell?
Can anybody out there feel me?
'Cause I can't seem to feel myself
 

 

Jokatapaukses, elämä on aina omalla tavallaan surullista. Välil pitää tosissaan miettii et mitä oikeesti haluu. Ja et onks tyytyväine nykysee elämäänsä sellasena ku se on.

Jos vastaus on et ei... niin sillo pitää jonkin asian muuttua, ehkä radikaalistikin. Eikä silloin pitäis pelätä, vaan puskee täysil eteenpäin.

Usko unelmiisi, ja tee töitä niiden eteen. Sillä ennenkuin huomaatkaan, voit elää unelmaasi.

-ccatja