silence

Noh, mul piti alkaa maanantain näyttö niinku sanoinki. Mut olinki sillo vippari (juoksen muilla osastoilla auttamassa, syöttämässä, tekemässä pesuje jne.) , joten se alko sittenki tiistaina, eli eilen. Altisuin sillo maanantaina sitte sairaalabakteerille, nimee en muista. Vituttavaa sinänsä, koska se oli sen toise hoitajan vika.

Noh, emmä ainakaa viel kuolemaa tee. Ja kuulemma mulle riittää se (ku oon terve ja vastustuskykyne nuori ja blablablaaa) et tuhoon mun senhetkiset vaatteet ja käyn kunnon suihkus ja jnejene.

Oon kävellu nyt 2 päivän töist kotiin, iha vaa huviksee. Jotenki on ollu ihanan virkistävää. Mul ei oo ollu kuulokkeitakaa mukana (mikä joskus vituttaa ihan ääretttömästi) ja sekää ei haitannu. Vain minä, yksin omine ajatuksieni, ei ketään ihmisiä lähistöllä, ja autojenkin melu on kadonnut jonnekkin.

i love the moon...

Nyt kerranki ku oon ollu yksin ilma mitää melua, oon mietiskelly asioit. Tajusin, et oon muuttunu jotenki ehk tasapainosemmaks. Mä alan pikkuhiljaa hahmottaa ja tietää, mitä mä oikeest haluun. Ja se mitä mä haluun, ei todellakaa oo tää tilanne, mikä on nyt. Mul ei oo hyvä olla näin.

-Onneks kuitenki, tähä tilanteesee tulee iso muutos. Ja se muutos on jo käynnis. 

Se ois koht hastalavistababyhhh.


Mutta ! lähen tekee ruokaa ja sillai :)
-ccatja