Dont try too hard

Heyjaa!
Oon ollu nyt koht 2 viikkoo tuol työharjottelussa metsonkodissa, ja pakko myöntää - mä tykkään täst hommast!!!
Vaikka vuodeosastolla työskenteleminen onki rankkaa, niin omalla tavallaan se on antoisaa. Tänää pääsin todistamaan hetkeä, jolloin käytettiin peräruisketta. Kokemus sekin.

Tulin tässä 1 päivä töistä kotiin, ja mulla oli aikaa muutama tunti, ennenkuin piti lähteä mihinkään. Keitin siis ittelleni kahvit, puin lämpimästi vaatetta päälle, lähdin koiran kanssa takapihalle ja otin kameran mukaan. Istahdin alas keinutuoliin, sytytin tupakan ja nautin vaan hiljaisuudesta.

Oli muuten aika mahtava fiilis.

No, kohta sitten innostuin heittelemään tolle idiootille keppejä ja kaikkee muuta mahollista. Sitte juoksin sen peräs tuol lumihanges, haha.

Siinäki se pinkoo

 

Työharjottelun jälkeen taidan mennä ottaa ittelleni kulmaan lävärin.
Taino näi mä ainaki suunnittelin, saas nähä.

Noh mitäs muuta... Oon ottanu ittelleni ihan erilaisen asenteen tiettyjen asioiden suhteen. Mä en oikeestaan jaksa enää välittää eräist tietyist ihmisist ja tietyist jutuist... (siis näinhän mä sanon, mut välitän kuitenkin, huoh).

Oon huomannu, et täl hetkel en ota taaskaa kaikkee niin vakavasti, ku pitäis. Tuntuu, ku mulle ois kaikki ihasama. Näytän kaikille ilosta naamaa, niinku mitää ei ois vialla. Oikeesti mua mietityttää ja ehkä vähän pelottaaki se, et ku en käy enää tiettyi asioit läpi mun pään sisäl. Ehk se on vaa iha hyvä juttu!
- tai sit ei, hah

Haluisin olla vapaa ja tehä mitä huvittaa, kenenkans huvittaa. Mut jotenki mun omat "arvot" ja "moraali" ei salli sitä vielä.

Ehkä joku päivä, muttei ihan vielä... ehk en yritä vaa tarpeeks.

Joten sitä odotellessa

-ccatja