shut the fuck up.

"Päädyin hiljaisiin kyyneliin,
Ikävän kaupunkiin,
Turhiin haaveisiin,
Kun toinen siivistä katkaistiin,
Miten voi sattuu niin,
Nyt oon syvällä niin...

Sydän elävänä haudattiin,
Sydän elävänä haudattiin... "


"Kohtele muita niinkuin haluaisit heidän kohtelevan itseäsi"

Joo, mut entä jos oot ollu ain tukena, ku joku on sitä tarvinnu. Ain kuuntelemassa, kun joku on halunnut puhua. Auttanut, kun joku on apua tarvinnut. Ollut olkapäänä, tietokirjana, aina apuna. Vastannut puhelimeen keskellä yötä...  

muthei, sitku oiski sun vuoros saada joku pieni palvelus nii ei...  kaikki mitä saat, on tää: En jaksa tai eti ite tai kysy joltai muult tai mul ei oo nyt aikaa tai jotan muut vastaavaa...  ... Tälläinks mä oon kohdellu sua hei?

Se kans, et jos tiiän jotain jostai toisest, ei meinaa sitä et se asia kuuluis välttämät sulle, tai kellekkään muulle. Se asia ei kuulu ees mulle.

Luottamus rakentuu siit, et pystyykö pitää salaisuudet.

eipä tässä muuta...
-ccatja

i feel so sick...

täs on kaikki mikä vastaa mun olo/tunnetilaa täl hetkel <3

ei muut.

it's rainy day

Ropisee... jytisee...
välähtelee... taas ropisee...

pisarat hakkaa maata, lentävät tuulen mukana milloin minnekkin ja iskeytyvät päin kasvojani.
Jossain kaukana näen, kuinka salama välähtää ja värittää taivaanrannan kirkkaalla värillään.
Nautin tästä tunteesta, ukkosesta ja sateesta.

Se on huumaavaa, kun tunnen sateen ihollani. Kuulen pisaroiden ropinan puiden lehdissä. Kun näen miten jälleen 1 salama valaisee taivaan, ja sen miten vesipisarat räiskähtävät miljooniksi pirstaleiksi asfaltille.

Syksy on itseasiassa aika kaunista ja lumoavaa aikaa. Synkkyydensäkin keskellä.

Rakastan ukkosta. Oon ehkä vähän kieroutunut, mut mikäs siinä.

I just love it.

my future?

Eiks ookki hassuu, mite 1 pienenpieni asia voi muuttaa sun tulevaisuutta. Pienenpieni juttu voi saada sut helvetin hyvälle tuulelle. Kun taas toinen pienenpieni juttu voi muuttaa sun koko päivän vituiks.

Mun tulevaisuus riippuu iha musta ittestäni. Mun jokapäiväiset valinnat vaikuttavat siihen, millainen olen vanhempana ja millaista elämäni on silloin. Virheis täytyy oppii ja jokasest asiast karttuu kokemus. scary, huh?

Emmä oikeesti haluu kellekkään pahaa, en ainakaan tahallani. Ja vaik mä en oiskaa syypää johonki, miks ain välil tuntuu silt et kaikki on mun syy. Jos olisin sanonut jonkin asian erilailla, jos olisin ollut muualla, jos en olisi kävellyt liian nopeasti tai liian hitaasti...  Jos olisin erilainen...

Montahan kertaa mä ja moni muu on aatellu näit kysymyksii...

 Mus on monii vikoi, niinku jokases meissä. Kukaan ei oo täydellinen. Tai sit jokainen on täydellinen omalla hassulla tavallaan.   Miks on vaikeet hyväksyy ittensä sellasena kun on. Vikoineen päivineen, elämä ois iha helvetisti helpompaa sillo.

Kun on tapahtunu huonoi asioit, yleensä niist ei nää niitten valoisii puolii. Läheisen kuolema on monelle kova paikka. Ei haluaisi uskoa, että rakas ihminen on poissa - lopullisesti. Toisaalta kun ajattelee, niin ehkä se meille läheinen ihminen on nyt paljon paremmassa paikassa... ilman kipuja ja ilman tuskaa.

Kun kirjoitan tätä, ajattelen niitä, joilla on syöpä. Kivulias sairaus, jonka ennuste on yleensä aina huono. Nykyään syöpää on helpompaa hoitaa kuin ennen, mutta ei se vieläkään ole helppoa. Solumyrkyt, leikkaukset, erilaiset lääkkeet ja sädehoidot. Se on vakava sairaus, ja joskus sen huomaa vasta silloin kun on jo liian myöhäistä. Valitettavan usein näin kuitenkin käy. Minusta on pelottavaa, että kuka tahansa voi saada syövän. Vanha tai nuori, terve tai sairas, tupakoiva tai ei tupakoiva.

Toivon, että kaikki jotka sairastavat syöpää paranisivat. Toivotan heille paljon voimia ja jaksamista selviytyä uuteen päivään.

I just cant get enough... 'bout London

oh, big ben

Syysloma ja Lontoon reissu tuli ja meni. Oli kyllä aivan mahtavaa! Tuntui vain siltä, että aikaa ei ollut riittävästi. Aikapaljon me kuitenkin ehdittiin tekemään näiden parin päivän aikana. Sää suosi meitä, luulin että sataisi kokoajan mutta ei! Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli melkein 20 astetta lämmintä.

London bridge

Ensimmäisenä päivänä (vai pitäisikö sanoa iltana) menimme heti katsomaan London Bridgeä. Oli jotenkin hirveen tunnelmallista, kun oli muuten ihan pimeää, mutta sillain valot valaisivat ihanasti. Muina päivinä käytiin myös tietenkin shoppailemassa mm. ofxord streetillä ja ainakin harrolds ja primark tulivat vähän liiankin tutuiksi!

käytiin myös kattomassa wicked-musikaalia. Oli muuten aivan mahtava!

Pakko sanoa, että jäin kaipaamaan Lontoota. Vaikka ihmisiä oli siellä paljon, se tunnelma oli ihana. Ei tullut missään vaiheessa ikävä kotiin. Tiesin, että täällä ei odota minua muut kuin iänikuiset murheet. Lontoossa tunsin, että sain olla vapaa.

Hard Rock cafen musiikki ja tunnelma vei sydämeni.

Jokatapauksessa, tuntuu että alan saamaan elämääni ehk pikkuhiljaa, askel kerrallaan taas tasapainoon. En jaksa enää välittää siitä, nolaanko itteni. Oon tehny sen jo niin monta kertaa, et eipä mua taida enää nolottaakkaan. Mä oon 17, niin nuori mutta silti niin vanha. Mitä mä oon saavuttanu elämässäni?
- empä oo tainnu saavuttaa paljoo paskaakaa...

Kiitos ja kuittaus
-ccatja


p.s. Voimia nompparellipompulalle

oh, big ben...

Big ben, kaks kerroksiset bussit, punaiset puhelinkopit, London eye, massiiviset metroalueet, Harrods, Madame Tussauds, shopping, tee... here i come!

Noin 3 tunnin ja 10 minuutin päästä täältä sumuisesta ja kylmästä Suomesta on Lontoo. Huomenna tähänaikaan vietän aikaani siellä. So GOOODBYE finland and LONDON... here I come !!!

Oon loman tarpeessa. Todellakin. Vaikka tuntuukin et tää loma ei mee pelkästään rentoutumisen piikkiin. Aion shoppailla, shoppailla, shoppailla, viettää aikaa kummitädin, sen miehen ja sen miehensiskontytön kans.

Jännän täst matkast tekee se, et näist henkilöist tunnen vaan mun kummitädin, ja sitä kummitädin miehen siskontyttöö en oo nähny IKINÄ... Mutta, veikkaampa että matkasta tulee iha kiva. Ainakin mielenkiintoinen...

love is like a war...

Miks mun pitäis sanoo "rakastan" jos en sitä tarkoita.
Miks mun pitäis sulle todistella jotain, jos en edes omia tunteitani kaavoita.
Miks mä en sais jostain jutust välittää, kosk mielestäs se ei kuulu mulle.
En vaan tajuu mikset sä voi käsittää, et tää juttu kuuluu mulle iha yhtpaljo ku sulle.

Mä välitän sust, sun pitäs hei ymmärtää
kosk täs on kyse myös must, en voi vaa kaikkii ajatuksiini takiis hävittää.
Oon ruvennu miettii tätä juttuu, meit- mua ja sua.
Koht on pakko jonki jutun muuttuu, vaik se vitusti satuttaiski mua.
en pian vaa kestä tätä kaikkee enää...
haluun elämääni vapaasti ilman murheit elää.

Mul on kaikki hyvin, miks haluun parempaa?

En haluu syödä, en haluu olla lihava. Haluisin vaan olla normaali... Silti ahmin ruokaa kuin mikäkin porsas...
Mun paha tapa on tullu takasin, välillä ahmin itteni täyteen, ja sitten yhtäkkiä onki taas paha olo. Pakko mennä vessaan, jonnekkin minne kukaan ei nää, ja edes yrittää helpottaa oloa.
Ei sitä voi oksentamisekskaa sanoo... ehk pikemminki "puklauttelen" ruokaa ulos aina vähän kerrallaan. Viimeksi tein sitä enemmänkin joskus ylä-asteella. 8-9 luokalla.

Ehkä se johtuu stressistä, ehkä ei. En oikein tiedä, mut välil vaa tuntuu et mä en jaksa enää tätä pelleilyy.

Toki, haluisin olla paaljon laihempi, kuin mitä nyt olen. Kaupoissa tuntuu ahdistavalta, kun jokapuolella on kauniita ja laihoja tyttöjä, ja ite olen kuin mikäkin tankkeri. Toinen on se, kun jo ennestään laiha kaveri puristelee olemattomia "makkaroitaan" ja valittaa, kuinka lihava on. c'moon!

Kui vaikeet on muka hyväksyy oma ittensä? Kyl mä sen tiedän, etten todellakaan oo mikään 500kg hirvi. Haluisin vaan tuntee oloni hyväks ja itsevarmaks. Ei välii millasii vaatteit käyttäis, ei tartteis aina jossain vaiheessa tuntee sitä häpeen oloo.
Mut sit en todellakaan haluis olla liian laiha. Nykyään vaan tuntuu, et kaikki haluu olla vaan laihempii ja laihempii, vaik ois ennestään jo sopiva/laiha.

Omast mielestäni naisella täytyy olla perse ja rinnat!
krhm mutta toisilla sitä ja kaikkea muuta onki liikaa -.-

onks tälläne teist muka kaunista? toiha on pelkkää luuta ja nahkaa!

Oikeesti, jos saisin päättää ni mä olisin mielummi tollane, minä toi tyttö ittensä näkee, ku tollane millane toi tyttö on.

Mist lähtie on ollu kaunis, jos on superlaiha? Mua vituttaa se, et media polkee meijä "tavallisten ihmisten" itsetuntoa kokoajan alemmas ja alemmas. Kuvia muokataan, ryppyjä tasotetaan "vähän" ja selluliittiä poistetaan "hieman" sieltä ja täältä. Mist me enää tiedetään, mikä on totta ja mikä ei?

näimpä näin...Ja näit kuvii löytyis viel vaik millä mitalla!

Tänään oli mun synttärit muuten!
sweet 17, yeah right- Seki on niin turha ikä!
Kaikki "etuudet" ja alennukset lähtee, ja tilalle ei tule mitään muutaku lisää maksuja maksettavaks. Busseillakin kuljetaan nykyään sitten aikuisten hinnoilla, vaikka täyttä ikää en ole vielä ohittanutkaan. Onneks on olemas kuitenki opiskelija alennukset.

Oisin halunnu toisaalt mennä tänään ryyppäämään, vetää pään tyhjäks ees vähäks aikaa kaikist paskoist ajatuksist. Mut toisaalt on ihajees, et en sitte mennykkään. Vietin ihanan päivän parhaan ystäväni Annan kanssa, meil oli tosi hauskaa, ja mun vatsalihakset on vieläki kipeenä kaikesta nauramisesta. Se oli ostanu mulle upeen  lahjan ja tehny ihanan kortin :)
Kiitos sulle annakulta- olet ihana!
Kiitos myös kaikille muille ihmisille, jotka tänään jakso muistaa tekstareilla ja puhelinsoitoilla.
Ootte ihania :) ja tärkeitä ja rakkaita ja kaikkee muuta sellasta.

En vaan tajuu itteeni, miks haluun olla täydellinen? Miks elämän pitäis olla täydellistä, kun se ei oikeesti sitä oo. Ja en tajuu sitä, et miks en osaa arvostaa sitä, mitä mulla jo on. Kuitenki, myöhemmin, kun oon menettäny jotain. Tajuun miten hyvin asiat mulla on ollu. Ja silloin kaikki on vaan jo liian myöhäistä.

skeletons in my closet

Iskä vähä suutahti mun puhelinlaskust...  Mul on kuukaudes käytettävis 500 min/txt ja kaikki ylimenevät tulee sit lisälaskuks... noh, mul oi sit menny 40€ yli ja kävi sit sillai et sain luvan pysyy loppupäivän koton. JEEES -.-

Noh, jokatapaukses päätin sit siivota (vihdoin) huoneeni perusteellisesti. "Kadonneita" ja "pöllittyjä" tavaroita alko vaa yhtäkkii löytyy mitä kummallisimmist paikoist...

"Mitä mun hiusharja tekee vaatekaapis???"

Nyt mun huone näyttää vihdoin jotenkin.. siedettävältä. Rupesin sitte surffailee IKEAN sivuil ja kuolaamaa vähä (hehe) tarpeellista tavaraa.

tuollainen yöpöytä ois kiva :3

...Vaikka toisaalta, ei tässäkään mitään vikaa oo! Noi nipukat vois kyl vaihtaa erilaisiks :)

Dvd-hylly. Mul on ihan sikana leffoja! oon leffafriikki, tollasel ne sais sillain hyvin esille :) Paitsi et tarttisin noita aika helvetin monta... nohnoh

Haluisin kans jonku tälläsen "laatikoston", saisin kaikki korut tms paikoillee

noihi vois laittaa kampaa, saksia ja kaikkee muuta kivaa ;3

Toski tollane jännä laatikostovaihtoehto (laittaisin nääit siis sellaste lipastoje sisää)

Tuollasii söpöi maljakoit :)

ja tuollasii söpöi maljakoit!  noihi ois kans toisaalt siisti laittaa sellasii "nauhavaloi" (en tiijä nimee :s) sisälle... ja sit yöpöydän päälle!

hah, sohvaki ois tosikiva :) varsinki ku mun vanha sohva majailee tällähetkellä ns. varastossa...

toiki ois toisaalt iha kiva... Kävin testaamassaki tota viimeviikolla! Oli sellane ihanan pehmee... Toho päälle vaa punasii tyynyi ja se on perrfect :3

joku tauluki ois iha kiva :)

Kuten huomaa, mun lempiväri on aika selkeesti punanen. Ja mun huone on sisustettu aikalail punasil elementeil.
Mut toooki kaikki muutki värit on kivoi!

Viimeviikol kävin myös ostamas Bones- sarjan 3.- 4.- ja 5- kaudet! Nyt mul on ne kaikki (suomes) ilmestyneet :) so happy 'bout that!