Aattelin nyt pitkäst aikaa kirjotella tännekki jotain...
ollu pieni tauko, ku on ollu nii paljo tekemist.
Viimeviikko meni aika nopeesti. Itseasias, se oli ehkä paras viikko pitkään aikaan.
Miksikö? Koin paljon juttuja, mitä en oo ikin enne kokenu :) Olin pitkäst aikaa
aidosti onnellinen, tunsin että pystyn tekee mitä vaan, ja en välitä
paskaakaa siit mitä muut sanoo!
Luin kans yhe kirjan, Candace Bushnell: sinkkuelämää Carrien nuoruusvuodet.
Kaikille on varmaan sinkkuelämää- sarja tuttu?
No, kirja kertoo Carriesta 16- vuotiaana. Hänen silloisesta elämästään, ja miten hänestä tuli loppujen lopuksi vaikeuksien kautta kirjailija. Suosittelen kyllä, jos sinkkuelämää on vähääkään mielestäsi hyvä sarja :)
Mun elämä on ku täytee buukattu kalenteri. Joka päivä on jotain tekemistä, ja vaikkei olisikaan, niin aina löytyy jotain. Jatkuva kiire, se alkaa pikkuhiljaa rasittaa mun hermoi.
Ja tiiäks mikä on aika ironist?
jos päätän, että tänään oon iha yksin. Ilman ketään, ilman mitään. Istun vaa koton ja katon leffaa, luen kirjaa, teen hyvää ruokaa ja nautin yksinolost... nii ei. Heti tuntuu et joku on vialla, ja paikallaan on vaikeeta olla. Rupee ahdistaa, ja sit on
pakko tekstaa jollekki, tai soittaa..
- ja ennenkuin huomaankaan, olen taas menossa.
Ehk pitäs välil pysähtyy paikoillee ja hengittää... tartten omaa tilaa,
ja haluun saada mun ajatukset selviks!!!!
"I've
Become so numb
I can't feel you there
I'm tired of being what you want me to be"
Mä en haluu mitää enempää, ku et saisin alkaa elämää lopult mun omaa elämää...
enkä jonku toisen toiveiden ja tahdon mukaan...
En jaksa sitä, et ainaku teen oman valinnan, joku pettyy.
Ehk kaikki selkenee aikanaa,
ainaki toivon niin !
